PPJ-Jessen Sivurajaheitto-kolumnissa aiheena pelaajan arki

ARKI RATKAISEE, EIVÄT KAUNIIT PUHEET TULEVAISUUDESTA

PPJ:n kasvu on ollut ilmiselvää, vaikka edellinen vuosi jossakin yksittäisessä joukkueessa tai ryhmässä olisi ollut vähemmän onnistunut kuin nykyinen. Kuitenkin mitä pidemmällä aikajänteellä tarkastelemme toimintaa, sitä enemmän huomaa kehitystä tapahtuneen. Olen käynyt tämän kuukauden aikana mielenkiintoisissa palavereissa ja keskusteluissa. Osan olen päättänyt itse järjestää, osaan olen ollut muutoin osallisena. Yksi konkreettinen asia on tullut selväksi: seuralta kaivataan vahvempaa otetta rakenteiden parantamiseen. Mielestäni meillä on loistokkaita työntekijöitä rakentamassa sitä.

Liian monta kertaa olen nähnyt, kuinka jalkapallossa noustaan barrikadeille asioiden takia turhaan. Pelaajat ovat niitä, joita tässä pitäisi kuunnella. Keskustelu ajautuu herkästi väärään suuntaan, jos pelaajat eivät ole keskiössä. Kaikki visiot, joissa nostellaan ensin piirisarjojen pokaaleita 8-vuotiaiden sarjoissa, jonka jälkeen seuraavana vuonna voitetaan Tanskassa eliittijoukkueiden eliittiturnaus, jossa pelaa pelkästään eliittipelaajia, jotka ovat tulevaisuudessa eliittiä Valioliigassa ja Bundesliigassa. Visiot, joissa 2035 voitetaan Mestareiden Liigan lohkovaihe ja sen jälkeen pudotetaan Chelsea puolivälierissä, ovat merkityksettömiä ilman hyvää arkea. Tänään on Hernesaaressa, Väiskillä ja ties missä harjoitukset, jotka tulee organisoida ja vetää ne hyvin.

Itsekin rakastan eteenpäin menemistä ja sitä, että uskalletaan unelmoida. Konkreettiset toimenpiteet ja linjaukset kuitenkin ratkaisevat, eivät kauniit puheet tulevaisuudesta. Liian usein jää pelaajilta kysymättä, miten he kokevat asiat. Sehän on loppupeleissä se tärkein asia. Eikö olekin? Kun kabineteissa riidellään, niin samaan aikaan saattaa olla, että viheriöllä pelaajat kehittyvät kaikessa loistossaan. He nauttivat urheilusta ja saavat hyvää fiilistä sekä parempia tuloksia koulussa ja sosiaalisessa elämässään. Ja joskus se jää huomaamatta. Kehittämistoimenpiteitä tarvitaan ja keskustelu on hyväksi. Mielipiteet saavatkin jakaantua ja niistä on hyvä kertoa. Tarvitsemme näkökulmia ja villejäkin ideoita. Tehtiin kuitenkin niin tai näin, aina se on jonkun mielestä väärinpäin. Yritetään kuitenkin ymmärtää toisiamme. Se on asia joka on hyvä opettaa myös pelaajille.

Seura on muuttunut merkittävästi viime vuosien aikana. Silloin täytyy muuttaa myös toimenpiteitä. Keskustelussa on syytä kiinnittää huomiota siihen, mikä mielipiteitä yhdistää. Haluan uskoa, että kaikki seuratoimijat haluavat lapsille ja nuorille hyvän kasvualustan. Meidän tulee vastata monenlaisiin haasteisiin. Osa niistä on urheilullisia ja osa yhteiskunnallisia. Kun keskustellaan, niin yritetään muistaa, että kaikilla on positiivinen intentio taustalla (toivottavasti). Kukaan ei halua asioiden menevän huonompaan suuntaan, vaan parempaan. Minä uskon yhteistyön voimaan. Minä en usko korostuneeseen hierarkiaan seurojen hyvinvointia ajatellen. Sen sijaan on hyvä katsoa tehtävänjakoa seura- ja joukkuetasolla. Pitää huoli, ettei kukaan jää yksin ja välillä tyytyä siihen, etteivät asiat mene oman pillin mukaan.

Kirjoittaja Jesse Laajaranta on toiminut seurassa valmentajana vuodesta 2015, ja aloitti 1.11.2019 työsuhteensa seuran nuorisopäällikkönä.