Kun tulin seuraan vuonna 2015, minulla oli erilaisia näkemyksiä valmentamisen suhteen. Olin kieltämättä hieman oman tieni kulkija ja taaksepäin katsottuna tuolla 21-vuotiaalla juuri armeijan käyneellä Jessellä oli erittäin kapeat tietotaidot valmentamista ajatellen. 28-vuotiaalla itselläni tänä päivänä on varmasti tietoa jo enemmän, mutta kehittyminen valmentajana on varmasti koko elämän mittainen matka. Kehitys pysähtyy ylimielisyyteen ja epärealistiseen kuvaan omista taidoistaan.
Saavutimme PPJ:ssä yhdessä jotain suurta. Vuosien varrella PPJ murtautui kansallisella tasolla erittäin arvostetuksi ympäristöksi myös kilpailullisella puolella. Epäilijöitä riitti aina. Kun yksi lopetti epäilynsä PPJ:n hyvästä tiestä, niin toinen nousi tilalle. Valmentajan näkökulmasta PPJ-vuodet ovat olleet yhtä suurta juhlaa. Liioittelematta yhtään jokainen vuosi PPJ:ssä johti sarjanousuun. Kahdeksan kautta sarjanousuja junioreissa ja aikuisissa. Tähän ei olisi ikinä päästy ilman seuran kasvua ja valtavan tärkeää tietotaitoa joukkueiden ympärillä. Puhumattakaan pelaajien halusta ponnistella yhteisten tavoitteiden eteen. En todellakaan tiedä tarkkaa ohjetta menestymisen eteen, mutta isojen otsikoiden tasolla nousevat varmasti tärkeimpinä yhteistyö, kova työnteko ja epäonnistumisten sietäminen ja käsittely. Aina pitää olla valmis oppimaan uutta.
Eniten olen kiitollinen PPJ:ssä kohtaamistani ihmisistä. Jalkapallo erityisellä tavalla yhdistää meitä. Ensimmäiset vuoteni PPJ:ssä teimme tiivistä yhteistyötä Lauri Kuusanmäen ja Tadios Bosompem Manun kanssa. Olimme tiimi, jonka henki ja energia tehdä asioita joukkueen eteen oli ainutlaatuista. Lista olisi kiittelyihin pitkä, joten olen jo tässä vaiheessa pahoillani, etten voi mainita teitä kaikkia.
Haluan ylistää seuraavaksi Juha Kettusta, joka toimi joukkueitteni joukkueenjohtajana kuuden vuoden ajan. Hän jatkoi työtänsä parhaimmillaan seitsemän eri jengin parissa, vaikka hänen oma poikansa oli jo lopettanut pelaamisen. ”Jupen” hyväsydämisyys vapaaehtoistyössä on korvaamaton apu, että joukkueiden toiminta on ylipäätään ollut mahdollista. Juppe antoi joukkueenjohtajan asemassa juuri sopivasti tilaa valmentajille tehdä heidän työtään. Hänellä ei ollut tarvetta puuttua pelillisiin asioihin, vaan hän teki juuri sen mikä eniten palveli joukkueita eikä ikinä hämmentänyt soppaa turhaan.
PPJ:n kehitykseen on otettu mukaan huikean osaavia henkilöitä, joiden kanssa on ollut erittäin kehittävää tehdä töitä yhdessä, keskustella lajista ja seurakehityksestä. Kaikista päätoimisista työntekijöistä eniten yhteistyötä kerkesin tehdä Mikko Hyppösen kanssa. Vaikka valmennusfilosofiamme erosivat toisistaan paljon, niin ilman Mikkoa monikaan asia ei olisi toiminut. En usko, että yksikään kädenvääntö Mikon kanssa ikinä olisi heikentänyt jakamaamme ystävyyttä.
En tiedä miten minut tunnetaan persoonana tässä yhteisössä, mutta aina olen lähtenyt siitä, että ensisijaisesti tätä työtä tehdään pelaajille. Olen pyrkinyt välttämään sitä, etten tuputtaisi jalkapalloa väkisin. Olen lähtenyt siitä, että pelaajien täytyy kasvaa löytämään itse itsestään halu tehdä asioita kentällä täysillä, eikä ulkoinen motivaatio ole välttämättä se fiksuin idea pitkällä tähtäimellä. Olen pyrkinyt ymmärtämään erilaisia persoonia ja kunnioittamaan kaikkia pelaajiani. Olen vältellyt sitä, ettei kukaan koe auktoriteettiasemaani valmentajana pelottavana tai vaikeasti lähestyttävänä. Yksi suurimpia oivalluksiani on kuitenkin ollut, että minä en ole kaikille oikeanlainen valmentaja. Ja se on minulle ok. Välillä jouduin ongelmiin oman kiltin luonteeni takia. Mitään en kuitenkaan vaihtaisi pois.
On tärkeää muistaa, että valmentajana opetetaan väkisinkin paljon muutakin kuin jalkapalloa. Minulle henkilökohtaisesti tärkeintä on ollut opettaa ymmärtämään erilaisuutta. Luulen tehneeni suurimman vaikutuksen lopultakin tässä asiassa. Kaikkien kanssa ei tarvitse olla ylimpiä ystäviä, mutta joukkueen sisällä kaikkien kanssa tulee opetella tulla toimeen. Konflikteja joukkueen sisällä ei tule tarpeetta vältellä, vaan ympäristön täytyy olla riittävän turvallinen, että konfliktien tiedetään lopulta vaan edesauttavan joukkueen toimintaa.
Olen laittanut PPJ:ssä vastaan tulleisiin projekteihin kaiken peliin. Tekemääni työtä saa kritisoida samalla oikeudella kuin muidenkin, mutta ikinä se ei ole jäänyt kiinni kovasta työnteosta. PPJ on tuonut minuun ikuisiksi ajoiksi tärkeitä kokemuksia ja muistoja. Välillä olen pohtinut voiko tässä suomalaisessa jalkapallokulttuurissa edes rakastua seuraan. Nyt omasta kokemuksesta voin sanoa, että kyllä voi. En osaa toivoa mitään muuta PPJ:lle, kuin pelkkää hyvää. Olen vakuuttunut, että seuraavien askeleiden saavuttamiseksi vaaditaan vahvoja yhteisiä ponnisteluita.
Haluan lopuksi kiittää koko yhteisöä luottamuksesta ja yhteisistä ajoista. Kiitos pelaajat ja joukkueiden taustahenkilöt. Kiitos kollegat ja hallituksen jäsenet. Kiitos teille, jotka olette tukeneet minua kehittymisessä valmentajana. Kiitos yhteistyöstä ja yhteisöllisyydestä. Kiitos ystävyydestä.
Kiitos ja näkemiin!
Jesse Laajaranta
Nuorisopäällikkö
Pallo-Pojat Juniorit ry