Sivurajaheitto-kolumni: Rakkauskirje rahastonhoitajille

PPJ-valmentaja Jesse Laajarannan Sivurajaheitto-kolumnissa aiheena tällä kertaa joukkueiden hiljaiset tukipilarit eli rahastonhoitajat:

RAKKAUSKIRJE (PPJ:N) RAHASTONHOITAJILLE

Lapsi saapuu treeneistä kotiin. Harjoitukset ovat menneet hyvin ja tyytyväisyys paistaa pelaajan silmissä. Edellinen peli ei mennyt nappiin ja kotona vanhemmat ovat rohkaisseet pelaajaa jatkamaan harjoittelua. Onnistuminen tulee kyllä, kun jaksaa tehdä töitä sen eteen. Vanhemman ehkä se paras ja mukavin osuus suoritettu.

Seuraava peli on Tikkurilassa arkena aikaisin illalla. Vanhemmat lähtevät töistä aiemmin ja kyyti järjestyy. Julkisten käyttö on suotavaa ja normaalia, mutta tällä kertaa joustoa riittää. Sitä paitsi pelikin lähtee mielenkiintoisista asetelmista ja kentänlaitakeskustelut kiinnostelevat.

Nimenhuudossa on viesti rahastonhoitajalta. Kotona pyyhkäistään hikikarpaloita otsalta. Joukkueen kuukausimaksut ovat erääntyneet. Kauden alussa tehdään budjettilaskelmat. Rahalla katetaan muun muassa kenttäkulut ja valmennus. Jos ei maksut pyöri, pysähtyy joukkueen laadukas arki.

Joukkueen toiminnan eheys rakentuu kokonaisuudesta. Siihen kuuluvat pelaajien lisäksi muun muassa seuran työntekijät, valmentajat, joukkueenjohtajat, huoltajat, varustevastaavat ja rahastonhoitajat. Valmentajat niittävät mainetta kentällä ja pukuhuoneissa. Aina äänessä. Aina näkyvillä. Joukkueenjohtajat informoivat tärkeistä asioista ja kaikille pelaajillekin lienee selvää kuka se joukkueenjohtaja oikein on. Rahastonhoitajat ovat merkittävässä roolissa, että koko toiminta harrastuksen parissa olisi edes mahdollista. Heidät “valitaan” tehtävään vanhempainillassa.

Olen ollut todistamassa muutamia joukkueen vanhempainiltoja. Jossain vaiheessa iltaa päästään kohtaan, jossa setvitään joukkueen taustoja. Valmennuskuviot ovat jo selvät ja innokkain joukkueenjohtajakin selviää pian. Sitten puheenjohtaja lyö ilmoille hiljaisuuteen saattelevan kyssärin: “Kuka haluaisi lähteä rahastonhoitajaksi tulevalle kaudelle?”. Katseet kääntyvät seiniin, lattianrajoihin ja rannekelloihin. Minuutti tai kaksi täysi hiljaisuus ja joku rohkenee avaamaan suunsa. “Onko se iso homma? Mitä tehtävään kuuluu?” Lohdullisen kuuloiset tehtävälistat avataan lyhyesti. Puolikas käsi nousee ja nuija kolahtaa. Vuoden ensimmäiset kiitokset (monesti viimeisetkin) kajahtavat ilmoille.

Rahurit tekevät pyyteetöntä ja arvokasta työtä joukkueelle. He istuvat joukkueen puolesta koneen ääressä joskus yön pikkutunneille asti. Ei ole oikeasti kivaa lähetellä karhukirjeitä ja muita maksumuistuksia viikosta toiseen. Ensi kerralla kun näet oman jengisi rahastonhoitajan, muista tervehtiä häntä. Muista ihan oikeasti kiittääkin välillä. Se on pieni ele sinulta suurta vapaaehtoistyötä kohtaan. Arvostetaan rahastonhoitajia ja näytetään se niille!