PPJ Sivurajaheitto

PPJ:SSÄ ALKAA UUSI AIKAKAUSI – TIENRAIVAUS JATKUU!

PPJ:SSÄ ALKAA UUSI AIKAKAUSI – TIENRAIVAUS JATKUU!

Nuorisopäällikkö Jesse Laajarannan Sivurajaheitto-kolumni ilmestyy jälleen:

PPJ on ehkä Suomen trendikkäin seura tällä hetkellä. Pelkällä tuurilla sitä ei ole saavutettu, vaan siihen on  tarvittu lukuisia onnistumisia. Urheiluseurat ovat syvimmältä luonteeltaan arvojen mainostauluja. Jos  allekirjoittaa PPJ:ssä esillä olevat arvot, tuntee olevansa kotonaan.  

PPJ ei ole aloittamassa panostamista kilpapuoleen, se on aloitettu jo. Mitään mikä on jo aloitettu, ei voi  aloittaa. Tässä vaiheessa kyse on sen panostamiseen jatkamisesta. Seuran pitkään vireillä ollut vahvuus eli  aloittavat ikäluokat on hyvässä kunnossa ja voisikin sanoa, että entistä paremmassa. Harraste- ja  haastepuolen toiminnoista pidetään hyvää huolta. Mikään ei tässä suhteessa ole muuttumassa mihinkään.  Omilla vahvuuksillaan kannattaa pelata kentällä ja kentän ulkopuolella. Kehitettäviä asioita kannattaa  kehittää kentällä ja kentän ulkopuolella. 

PPJ:n poikapuolella on valmis pohja nykyisin jo A-junioreihin asti. Nykyinen B-junioritoiminta käynnistettiin  seurassa 2016 lokakuussa ja A-junioritoiminta 2019 tammikuussa. Molempien joukkueiden perustamisen  taustalla on 2001-syntyneiden ikäluokka. Heidän PPJ taipaleensa käynnistyi yli kymmenen vuotta sitten.  Heille on seurasta jo kerran näytetty ovea, kun toimintaa ei ollut näköpiirissä, mutta edelleen voit löytää  nuo samat hessut PPJ:n kentiltä harjoittelemassa. Moni A-junioreista työskentelee PPJ:n pienempien  apuvalmentajina. Tämä jos joku on seurakulttuuria ja yhteisöllisyyttä tuovia asioita. Poikapuolella ovea ei  tarvitse näyttää enää kenellekään. 2001-syntyneiden tie oli kaikkea muuta kuin helppo. Se on vaatinut  pelaajilta itseltään sinnikkyyttä.  

PPJ aloittaa vahvemman panostamisen tyttöpuoleen. Kenenkään on turhaa odottaa, että sormia  napsauttamalla kaikki olisi toisin. Meillä on loistavia valmentajia huolehtimasta PPJ:n tyttöpuolen  kehittämisestä, mutta tämäkään tie ei ole helppo. On kuitenkin täysin perusteltua luottaa, että asiat  edistyvät harkituin askelin oikeaan suuntaan. 

Junioripolun tarjoaminen 20-vuotiaaksi asti on kaikkien PPJ:n pelaajien etu. Se mahdollistaa polun  jatkumisen tuttujen kavereiden ja tutun ympäristön parissa. Seuran lippulaivana parhaassa tapauksessa on  aikuisten edustusjoukkueet. PPJ:n laadun varmistaminen on tapahtunut pienemmästä vanhempaan.  Loogista olisi siirtää painopistettä suurimpien kehityskohteiden mukaan.  

Haluan kuitenkin vielä muistuttaa yhdestä tärkeimmästä. Kehittämiseen ei kukaan kaipaa kitinää, vaan  konkreettisia ratkaisuehdotuksia ja yhteistyökykyä. Jätkäsaaren uusi hallihanke on kaikille pelkkää plussaa.  Henkilökohtaisesti koen olevani etuoikeutettu, että saan olla mukana uuden aikakauden alkaessa.  Toivottavasti muutkin kokevat samoin. 

-Jesse

Jessen Sivurajaheitto: PPJ ON NOSTANUT PROFIILIAAN SUOMALAISESSA JALKAPALLOKARTASTOSSA

Kritisointi on helppoa, kun toimintaa pääsee tarpeeksi ulkopuolelta katsomaan. Sen lisäksi kritisoitavaa riittää aina. Kehuja urheilussa jaetaan, mutta niukemmin. PPJ on yksi parhaiten kasvaneita urheiluseuroja Suomessa ja meidän yhteisen seuran toiminnassa on paljon enemmän hyvää kuin huonoa. Kentänlaidoilla ja vähän etäämmälläkin keskusteluissa käy ilmi, että PPJ:n tunnettavuus perustuu jatkuvasti monipuolisemmin eri asioihin. Olemme sillä tiellä, vaikka kriittisimmät eivät sitä näkisikään.

Lähdetään liikkeelle perusasioista, jotka todella seurassamme ovat kunnossa. PPJ:n aloittaville ikäluokille tarjotaan huippuosaamista, josta PPJ tiedetään kautta jalkapallomaan. Seuran pitkäaikainen valmennuspäällikkö Axel Orrström johtaa Lauttasaaren aloittavia ikäluokkia jalkapallotaipaleelle. Kaiken kokenut Jussi Korpinen taiteilee Eiran puolella ja Malmin lahja maailmalle Topi Pietilä johtaa omaa orkesteriaan Jätkäsaaressa. Näin kokeneita ja taitavia valmentajia et ihan jokaisesta suomalaisesta jalkapalloseurasta löydä aloittavissa ikäluokissa.

Seuran toiminta on parantunut molemmista päistä ja siitä välistä huimaa tahtia. Meille on tullut koulutettuja valmentajia Vierumäeltä ja muista urheiluun sekä liikuntaan liittyvistä opinahjoista. Laadukas rekrytointi on ollut jo pitkään PPJ:n toiminnan kulmakivenä ja sen arvoa ei tule edes vitsikirjassa verrata metodeihin.

Itse läheltä nähneenä seuran vanhemman (11vs11) pään toimintaa, en voi olla muuta kuin tyytyväinen kehitykseen. Nykyiset B-juniorit perustettiin seuraan 2016-17 kaudelle ja tulokset ovat systemaattisesti parantuneet. Kilpailullisesti, määrällisesti ja laadullisesti. Kaikki on mitattu. A-juniorit perustettiin viime vuonna ja sama laulu. PPJ:n miesten edustusjoukkue nousee kauden päätteeksi Kolmoseen.

Tämä seura pitää huolen vauvoista ja vanhuksista. Kritisointi ei lopu, vaan se todennäköisesti kiihtyy. Se on menestymisen hinta. Samaan aikaan pelaajilla on parempi olla ja yhteisö kukoistaa. Yksikään strategia tai suunnitelma ei kestä muuttumattomana pitkään päivänvaloa. Tämä on jatkuvaa kehittämistä ja parantamista. Meidän täytyy nähdä ne puutteet, joita korjata, mutta muistathan välillä kehua oikein kunnolla. Niin meidän huikeat kentällä työskentelevät valmentajatkin muistavat tehdä pelaajilleen.

Jesse Laajaranta
Nuorisopäällikkö PPJ 

KAIKKIA PELEJÄ EI VOITETA PELAAMALLA OMAA PELIÄ – NYT ON SELVITETTÄVÄ VASTUSTAJAN HEIKKOUDET JA VAHVUUDET

Näyttäisi siltä, että vastustajalla on riittävästi taitoa hyökätä keskeltä ja laidoilta. Oikean taktiikan valitseminen ei ole helppoa, kun vastapuolen pelaaminen on monimutkaista. Vastustaja vaikuttaisi olevan fyysinen. Lähikontaktin ottaminen näyttäisi kääntyvän pahasti meidän jengin tappioksi. Nyt pitää pystyä liikuttamaan palloa nopeasti! 

En ole ennen nähnyt noin aggressiivista pelityyliä. Välillä tekisi mieli jo luovuttaa, mutta analysoidaan nyt tarkemmin vastustaja ja taistellaan loppuun asti. Uskon, että nyt täytyy liikuttaa palloa nopeasti. Emme voi päästää noin fyysisesti vaarallista vastustajaa lähelle. Pallo tekee työn. Nopeat puolenvaihdot ja isketään tyhjiin tiloihin kentällä. Leijonaa juostaan pakoon, eikä aleta vetämään turpiin. 

Kansainväliset ottelut ovat lähes aina kovia. Lyhenne COVID-19 tarkoittaa koronavirusta. Se on Kiinasta. Perustettiin 2019. Epämukava, inhottava vastustaja. Ne pelaa kuulemma rumaa peliä. Niillä on joku ottelukiertue menossa joka kestää kuulemma kesään asti. 

Hyvä syöttöpeli ja yhteistyö näyttäisi toimivan. Tehdään sivurajoistakin tilanne ja otetaan niistä kaikki irti. Sateisella säällä sivurajat eivät lennä yhtä pitkälle, jos on märät kädet. Paremman lopputuloksen saa kuivaamalla kädet kunnolla. Hyvillä liikkeillä pääsemme nopeammin tekopaikoille. 

Puoliajalla käydään oma ja vastustajan pelaaminen läpi. Jätkät! Pysytään rauhallisina ja uskotaan yhteistyön voimaan. Ja hei, jos joku tekee virheen kentällä, niin kannustetaan, eikä aina sätitä toisia. Nyt ei saa luovuttaa, juokaa vettä ja palautukaa. Onhan kaikilla omat juomapullot? Tarviiko joku kylmää? Huoltaja täytti huoltolaukun pari viikkoa sitten. Nyt pitää pystyä havainnoimaan vastustajan liikkeitä ja vaihdetaan strategiaa tarvittaessa. Pidetään sopivat etäisyydet kentällä ja kehutaan. Eikä kätellä vastustajia tai tuomareita ennen kuin loppuvihellys on kuulunut. Pelin jälkeen voi jopa halailla omiaan. Kyllä me tästä selvitään! 

-04/2020 Jesse Laajaranta, PPJ:n nuorisopäällikkö

Jessen Sivurajaheitto: Hulluin käsitys tasoryhmistä

Tasoryhmien muodostamiseen kuuluu lähes aina samat kriteerit, jotka on syytä ilmoittaa selkeästi ja kuuluvasti joukkueen jäsenille. Yleisimmin kriteerit liittyvät taitotasoon ja pelaajan henkilökohtaiseen motivaatioon. Toivottavasti harvemmin vanhempien urheiluhistoriaan tai motiiveihin. Tulokset ovat osa urheilua nyt ja jatkossa. Ne ovat tehdyn työn yksi mittareista. Liiallinen tulosorientoituminen näyttäytyy mallina, jossa toiminnassa tähdätään lyhyisiin menestystarinoihin eikä pitkäjänteisyyteen pelaajakehityksessä. Jos ainoa asia, joka kiinnostaa tasoryhmissä on taitotaso, ja sisäinen motivaatio on lähinnä ”ihan kiva plussa”, ollaan sellaisessa toimintamallissa pielessä ja pahasti. Oikeasti. PAHASTI.

Yli- tai alimitoitettu taso pelaajalle ei ole kehityksen kannalta järkevä ratkaisu. Joukkueissa tiettävästi kuitenkin on tehtävä kompromisseja. On kuunneltava pelaajan omia näkemyksiä, koko joukkueen etua ja osata katsoa myös pidemmälle tulevaisuuteen. Tasoryhmien mielekäs puoli on se, että se tarjoaa seuran sisälle määrättyjä porkkanoita pelaajille. Tavoitteelliset pelaajat rakastavat tavoitteita. Autetaan heitä kehittymisessä tasoryhmästä riippumatta.

Muista, että tasoryhmät eivät ole mikään ihmisyyden mittari. Kyse on osaamisen erikoistumisesta urheilulajiin nimeltä jalkapallo. Ainahan puhutaan, että ”ylempi joukkue sitä ja alempi joukkue tätä”. Termeillä ylempi ja alempi viitataan sarja- ja/tai taitotasoihin, eikä mihinkään muuhun. Se millä tasolla pelaat, vaikka 12-vuotiaana jalkapalloa ei tee sinusta 32-vuotiaana automaattisesti diplomi-insinööriä tai toimitusjohtajaa. On omituista, että tämä pitää mainita vielä 2020-luvulla erikseen.

Kilparyhmä ei edes kiinnosta kaikkia pelaajia ja hyvä niin. Jotkut ovat oikeasti ihan tosi iloisia, siitä että saavat hieroa ja leipoa nahkakuulaa harrasteporukan mukana. Meidän tulisi tavoitella tasoryhmämallia, jossa houkuttelevuus profiloidaan tasaisen varmasti jokaiseen ryhmään. ”Kilpa” tai ”Edustus” ei näyttäydy kaikille pelaajille paratiisina, vaan oikeastaan vältettävänä toimintaympäristönä, joka on vähän ällö. Ja hyvä niin. Lopetetaan höpönlöpöt, siitä että meidän pitää valita haluammeko tehdä seurassa kilpa- vai harrastetoimintaa, poika- vai tyttöfutistoimintaa tai 11vs11- vai 5vs5 -toimintaa. Ne eivät ole toisiaan poissulkevia linjanvetoja, vaan pikemminkin parhaimmillaan toinen toisiaan tukevia. Jalkapalloa voi harrastaa monella tavalla, ja tässä voimme olla PPJ:ssä esimerkillisiä toimijoita.

Jesse Laajaranta

PPJ-Jessen Sivurajaheitto-kolumnissa aiheena pelaajan arki

PPJ-Jessen Sivurajaheitto-kolumnissa aiheena pelaajan arki

ARKI RATKAISEE, EIVÄT KAUNIIT PUHEET TULEVAISUUDESTA

PPJ:n kasvu on ollut ilmiselvää, vaikka edellinen vuosi jossakin yksittäisessä joukkueessa tai ryhmässä olisi ollut vähemmän onnistunut kuin nykyinen. Kuitenkin mitä pidemmällä aikajänteellä tarkastelemme toimintaa, sitä enemmän huomaa kehitystä tapahtuneen. Olen käynyt tämän kuukauden aikana mielenkiintoisissa palavereissa ja keskusteluissa. Osan olen päättänyt itse järjestää, osaan olen ollut muutoin osallisena. Yksi konkreettinen asia on tullut selväksi: seuralta kaivataan vahvempaa otetta rakenteiden parantamiseen. Mielestäni meillä on loistokkaita työntekijöitä rakentamassa sitä.

Liian monta kertaa olen nähnyt, kuinka jalkapallossa noustaan barrikadeille asioiden takia turhaan. Pelaajat ovat niitä, joita tässä pitäisi kuunnella. Keskustelu ajautuu herkästi väärään suuntaan, jos pelaajat eivät ole keskiössä. Kaikki visiot, joissa nostellaan ensin piirisarjojen pokaaleita 8-vuotiaiden sarjoissa, jonka jälkeen seuraavana vuonna voitetaan Tanskassa eliittijoukkueiden eliittiturnaus, jossa pelaa pelkästään eliittipelaajia, jotka ovat tulevaisuudessa eliittiä Valioliigassa ja Bundesliigassa. Visiot, joissa 2035 voitetaan Mestareiden Liigan lohkovaihe ja sen jälkeen pudotetaan Chelsea puolivälierissä, ovat merkityksettömiä ilman hyvää arkea. Tänään on Hernesaaressa, Väiskillä ja ties missä harjoitukset, jotka tulee organisoida ja vetää ne hyvin.

Itsekin rakastan eteenpäin menemistä ja sitä, että uskalletaan unelmoida. Konkreettiset toimenpiteet ja linjaukset kuitenkin ratkaisevat, eivät kauniit puheet tulevaisuudesta. Liian usein jää pelaajilta kysymättä, miten he kokevat asiat. Sehän on loppupeleissä se tärkein asia. Eikö olekin? Kun kabineteissa riidellään, niin samaan aikaan saattaa olla, että viheriöllä pelaajat kehittyvät kaikessa loistossaan. He nauttivat urheilusta ja saavat hyvää fiilistä sekä parempia tuloksia koulussa ja sosiaalisessa elämässään. Ja joskus se jää huomaamatta. Kehittämistoimenpiteitä tarvitaan ja keskustelu on hyväksi. Mielipiteet saavatkin jakaantua ja niistä on hyvä kertoa. Tarvitsemme näkökulmia ja villejäkin ideoita. Tehtiin kuitenkin niin tai näin, aina se on jonkun mielestä väärinpäin. Yritetään kuitenkin ymmärtää toisiamme. Se on asia joka on hyvä opettaa myös pelaajille.

Seura on muuttunut merkittävästi viime vuosien aikana. Silloin täytyy muuttaa myös toimenpiteitä. Keskustelussa on syytä kiinnittää huomiota siihen, mikä mielipiteitä yhdistää. Haluan uskoa, että kaikki seuratoimijat haluavat lapsille ja nuorille hyvän kasvualustan. Meidän tulee vastata monenlaisiin haasteisiin. Osa niistä on urheilullisia ja osa yhteiskunnallisia. Kun keskustellaan, niin yritetään muistaa, että kaikilla on positiivinen intentio taustalla (toivottavasti). Kukaan ei halua asioiden menevän huonompaan suuntaan, vaan parempaan. Minä uskon yhteistyön voimaan. Minä en usko korostuneeseen hierarkiaan seurojen hyvinvointia ajatellen. Sen sijaan on hyvä katsoa tehtävänjakoa seura- ja joukkuetasolla. Pitää huoli, ettei kukaan jää yksin ja välillä tyytyä siihen, etteivät asiat mene oman pillin mukaan.

Kirjoittaja Jesse Laajaranta on toiminut seurassa valmentajana vuodesta 2015, ja aloitti 1.11.2019 työsuhteensa seuran nuorisopäällikkönä.

Sivurajaheitto-kolumni: 7 hyvää syytä jatkaa PPJ:ssä pelaamista!

Sivurajaheitto-kolumni: 7 hyvää syytä jatkaa PPJ:ssä pelaamista!

1. PPJ on jäsenmääriä katsottuna kasvanut jo useamman vuoden ajan. Määrällinen kasvu on mahdollistanut ja tulee jatkossakin mahdollistamaan monenlaiset tavat harrastaa jalkapalloa. PPJ liikuttaa lähivuosina jopa 2000 pelaajaa melkeinpä vauvasta vaariin ja muoriin.

2. Seura mahdollistaa ehjän ja sosiaalisesti turvallisen polun pelata kaikki juniori-iät. PPJ:n A-juniorit käynnistivät toimintansa 2019 tammikuussa. Pelaajamäärä kasvaa vuodeksi 2020 vähintään neljäänkymmeneen A-juniori-ikäiseen pelaajaan.

3. PPJ:ssä välitetään pelaajista ja valmentajista. Olen kuullut mielettömän paljon hyvää hallituksen toiminnasta ja työntekijöiden kohtelusta. Valmentajat ovat yhteistyökykyisiä seurassa ja pelaajille halutaan parasta.

4. Kaikille on selvää, että PPJ:ssä on paljon asioita, joita pitää kehittää. On kuitenkin hyvä muistaa, että kasvun tuomat ongelmat ovat positiivisia haasteita. Toiseksi, jos tarkastelemme seuran kehityskaarta pidemmällä aikajanalla, voimme olla erittäin tyytyväisiä kaikkiin tahoihin, jotka ovat olleet mukana kehittämässä toimintaa.

5. PPJ on uniikki yhteisö, uniikissa ympäristössä. Seura vastaa nyky-yhteiskunnan tyypillisiin kaupunkilaisiin haasteisiin. Lasten ja nuorten vähentynyt liikunta heijastuu mielenterveysongelmiin ja muihin sairauksiin. Olemme mukana tekemässä hyvää, jonka vaikutukset ylettyvät elämänkokoisiin asioihin. Etelä-Helsingissä asuminen on mahdollisuuksia täynnä oleva haaste.

6. Kilpailullisella mittapuulla seuran kehittyminen on myös kiistatonta. Seura tarjoaa väylän myös jalkapalloammattilaisuudesta haaveileville, unohtamatta korostaa opintojen tärkeyttä ja muita tärkeitä asioita elämässä.

7. PPJ:ssä olet osana kasvutarinaa, jossa jokainen yksilö on yhtä tärkeä sankari osana tarinaa. Seuran olosuhteet muuttuvat merkittävästi parempaan suuntaan, kun massiivinen hallihanke saadaan valmiiksi noin reilun vuoden kuluttua. Jätkäsaaren liikuntapuisto on seuran suurin rakennushanke ikinä.

Kiitos, että olet mukana tässä kasvavassa yhteisössä! Mukana olemalla olet myös mukana tekemässä yhteistä historiaamme.

Jesse Laajaranta, PPJ-valmentaja vuodesta 2015

Sivurajaheitto-kolumni: Tasoryhmät – uhka vai mahdollisuus?

Sivurajaheitto-kolumni: Tasoryhmät – uhka vai mahdollisuus?

Lasten ja nuorten liikuntamaailmassa keskustelu on viime aikoina jakanut ihmisiä kahteen leiriin tasoryhmien osalta. Osa vannoo tasoryhmien nimiin ja osa on niitä ehdottomasti vastaan. Joukko on myös ihmisiä, jotka löytävät oikean vaiheen lapsuudesta muodostaa tasoryhmiä. Itse en ole allekirjoittamassa yhtäkään mallia absoluuttisesti parhaana. Olisi itsekästä väittää, että minulla olisi tieto mikä malleista toimii parhaiten.

Asia ei ole mustavalkoinen, mutta tätäkin asiaa voi lähestyä arvojen kautta. Meitä kaikkia varmaan yhdistää eri malleissa, että jokainen haluaa kehittää pelaajia teknisesti, taktisesti, fyysisesti, sosiaalisesti ja psyykkisesti. Toivon ainakin näiden olevan kaiken toiminnan lähtökohta. Tuskin kukaan haluaa mitään muuta. Olen kuullut, että jotkut valmentajat eivät halua olla sitä tai tätä vaan he haluavat vaan valmentaa. “En halua olla isä, äiti, veli, kaveri, opettaja, presidentti tai lemmikkihamsteri. Haluan olla valmentaja.” Jättää melkoisen paljon kysymysmerkkejä, että mitä se valmentaminen sitten tarkoittaa. Valmentaja toimii kasvattajana ja siinä on samoja merkkejä kuin vanhemmuudessa. Valmentaja toimii tukena tappion koittaessa ja siinä on samoja merkkejä kuin kaveruudessa. Valmentaja toimii tiedon levittäjänä ja siinä on samoja merkkejä kuin opettajajuudessa. Valmentaja toimii johtajana ja siinä on samoja merkkejä kuin presidenttiydessä. Valmentaja toimii viihdyttäjänä ja siinä on samoja merkkejä kuin lemmikkihamsterissa. Ja valittiin me malli mikä tahansa, edellä mainitut asiat pätevät halusi valmentaja sitä tai ei.

Väite: “Tasoryhmät aiheuttavat mielipahaa”

Olen ollut monesti tilanteissa, jossa pelaajalle on tullut jalkapallon parissa mielipahaa. Siltä ei voi välttyä. Se tulee meille kaikille eteen jossain vaiheessa. Valmentajan tehtävä on käsitellä asia, joka aiheuttaa mielipahaa. Autetaan pelaajia ymmärtämään mistä on kysymys. Tasaisetkin ryhmät aiheuttavat mielipahaa. On hyvä kysyä itseltämme haluammeko opettaa pelaajia käsittelemään mielipaha vai pyrkiä kitkemään välttämätöntä pois? Tai vielä parempi kysymys on: aiheutuuko mielipaha siitä mitä tehtiin vai siitä miten se tehtiin? En ota tässä kantaa mikä malleista siltikään olisi absoluuttisesti paras.

Olen vahvasti sitä mieltä, että jokaisella on oikeus nauttia jalkapallon pelaamisesta. Se on mahdollista valittiin malli, toinen tai kolmas. Olennaisempaa on MITEN me toimitaan valitun mallin sisällä. Kannatan avoimuutta, iloisuutta ja tavoitteellisuutta. Yksikään arvoista ei sulje toinen toisiaan pois.

Keskusteluun saadaan syvyyttä, jos pohditaan esimerkiksi vanhempien roolia mielipahan tai sen vastakohdan synnyssä. Olen nähnyt miten ekana tulee pelaajan harrastuksesta paha mieli vanhemmalle ja sitten se on kohta pelaajalla. Koulussa osataan myös pönkittää omaa statustaan toisiin vertailemalla ja se on omiaan aiheuttamaan huonoja tuntemuksia. Se miten pärjää jalkapallossa ei määritä yhdenkään ihmisen identiteettiä. Ei tänään. Ei huomenna. Ei ikinä.

Olen valinnut käyttää vanhempien junnujen kanssa tasoryhmiä. Se toimii hyvin, mutta ei täydellisesti. Keskityn mallin sisällä toimimiseen. Siinä riittää pohdittavaa vielä enemmän kuin mallien välisessä vertailussa. Teimme asiat niin päin tai näin, aina se on jonkun mielestä väärinpäin. Ajan polkupyörällä, koska sillä pääsee eteenpäin. Korjaan siitä vikoja, jonka hinta on halvempi kuin uuden pyörän ostaminen olisi.

Sivurajaheitto-kolumni on PPJ:n monitoimivalmentaja Jesse Laajarannan kuukausittain ilmestyvä puheenvuoro futisharrastukseen liittyvistä aiheista.

Sivurajaheitto-kolumni: Rakkauskirje rahastonhoitajille

Sivurajaheitto-kolumni: Rakkauskirje rahastonhoitajille

PPJ-valmentaja Jesse Laajarannan Sivurajaheitto-kolumnissa aiheena tällä kertaa joukkueiden hiljaiset tukipilarit eli rahastonhoitajat:

RAKKAUSKIRJE (PPJ:N) RAHASTONHOITAJILLE

Lapsi saapuu treeneistä kotiin. Harjoitukset ovat menneet hyvin ja tyytyväisyys paistaa pelaajan silmissä. Edellinen peli ei mennyt nappiin ja kotona vanhemmat ovat rohkaisseet pelaajaa jatkamaan harjoittelua. Onnistuminen tulee kyllä, kun jaksaa tehdä töitä sen eteen. Vanhemman ehkä se paras ja mukavin osuus suoritettu.

Seuraava peli on Tikkurilassa arkena aikaisin illalla. Vanhemmat lähtevät töistä aiemmin ja kyyti järjestyy. Julkisten käyttö on suotavaa ja normaalia, mutta tällä kertaa joustoa riittää. Sitä paitsi pelikin lähtee mielenkiintoisista asetelmista ja kentänlaitakeskustelut kiinnostelevat.

Nimenhuudossa on viesti rahastonhoitajalta. Kotona pyyhkäistään hikikarpaloita otsalta. Joukkueen kuukausimaksut ovat erääntyneet. Kauden alussa tehdään budjettilaskelmat. Rahalla katetaan muun muassa kenttäkulut ja valmennus. Jos ei maksut pyöri, pysähtyy joukkueen laadukas arki.

Joukkueen toiminnan eheys rakentuu kokonaisuudesta. Siihen kuuluvat pelaajien lisäksi muun muassa seuran työntekijät, valmentajat, joukkueenjohtajat, huoltajat, varustevastaavat ja rahastonhoitajat. Valmentajat niittävät mainetta kentällä ja pukuhuoneissa. Aina äänessä. Aina näkyvillä. Joukkueenjohtajat informoivat tärkeistä asioista ja kaikille pelaajillekin lienee selvää kuka se joukkueenjohtaja oikein on. Rahastonhoitajat ovat merkittävässä roolissa, että koko toiminta harrastuksen parissa olisi edes mahdollista. Heidät ”valitaan” tehtävään vanhempainillassa.

Olen ollut todistamassa muutamia joukkueen vanhempainiltoja. Jossain vaiheessa iltaa päästään kohtaan, jossa setvitään joukkueen taustoja. Valmennuskuviot ovat jo selvät ja innokkain joukkueenjohtajakin selviää pian. Sitten puheenjohtaja lyö ilmoille hiljaisuuteen saattelevan kyssärin: ”Kuka haluaisi lähteä rahastonhoitajaksi tulevalle kaudelle?”. Katseet kääntyvät seiniin, lattianrajoihin ja rannekelloihin. Minuutti tai kaksi täysi hiljaisuus ja joku rohkenee avaamaan suunsa. ”Onko se iso homma? Mitä tehtävään kuuluu?” Lohdullisen kuuloiset tehtävälistat avataan lyhyesti. Puolikas käsi nousee ja nuija kolahtaa. Vuoden ensimmäiset kiitokset (monesti viimeisetkin) kajahtavat ilmoille.

Rahurit tekevät pyyteetöntä ja arvokasta työtä joukkueelle. He istuvat joukkueen puolesta koneen ääressä joskus yön pikkutunneille asti. Ei ole oikeasti kivaa lähetellä karhukirjeitä ja muita maksumuistuksia viikosta toiseen. Ensi kerralla kun näet oman jengisi rahastonhoitajan, muista tervehtiä häntä. Muista ihan oikeasti kiittääkin välillä. Se on pieni ele sinulta suurta vapaaehtoistyötä kohtaan. Arvostetaan rahastonhoitajia ja näytetään se niille!

PPJ-valmentaja Jesse Laajarannan uusi aluevaltaus: Sivurajaheitto – futiskolumni

PPJ-valmentaja Jesse Laajarannan uusi aluevaltaus: Sivurajaheitto – futiskolumni

Monessa ”PPJ-liemessä”  keitetty valmentaja Jesse Laajaranta julkaisi ensimmäisen Sivurajaheitto-kirjoituksensa kun hänen valmentamansa A-junnut tekivät kesäkuussa historiallisen sarjanousun valtakunnalliseen Ykköseen. Jesse on lupautunut kirjoittamaan futisaiheisia kolumneja kerran kuussa, ja ne julkaistaan seuran viestintäkanavissa. Hienoa saada erilaista näkemystä seuraviestintään mukaan! Tässä ensimmäinen Sivurajaheitto-kirjoitus:

”PPJ:n A-juniorit pelasivat eilen kevään sarjan viimeisen ottelun EPS:ää vastaan. Voitto tuli loppulukemin 2-1. Peli ratkaisi nousun valtakunnalliseen Ykköseen. Voin kertoa, että kopissa ollut tunnelma sai valmentajan tuntemaan kylmiä väreitä.

PPJ teki seurahistoriaa, sillä A-junnut eivät ole koskaan pelanneet valtakunnallisia sarjoja sen historiassa. Olen ollut mukana PPJ:n toiminnassa nyt 2015 elokuusta lähtien. Olen kuullut neljän vuoden aikana paljon erilaista kritiikkiä seuraa kohtaan. Olen itse osallistunut kritiikkiin ja olen tyytyväinen, että kritiikkiä tulee. Sen täytyy tapahtua vain rakentavassa hengessä. Samalla olen täysin vakuuttunut siitä että tämä seura menee eteenpäin.

A-junioreiden voitto ei ole pelkästään voitto vuonna 2019. Se on voitto vuonna 2010. Se on voitto vuonna 2011 ja niin edelleen. Nämä samat pelaajat ovat olleet joskus juuri niitä pieniä PPJ:n staroja kesän fudiskouluissa ja eerikkilän kesäleireillä. He ovat kulkeneet pitkän matkan, jonka varrella on varmasti ikimuistoisia kokemuksia, joista eilinen jäänee yhdeksi. Heille on tarjottu seuratoimintaa, joka on kantanut heidät jatkamaan rakasta harrastusta rakkaiden kavereiden kanssa aina täysikään asti. PPJ on mahdollistanut pelaajille tämän polun. A-junioreiden toiminnan käynnistäminen tämän vuoden tammikuussa on yksi sulka hattuun koko seuralle. Toinen sulka tuli nyt noususta.

Kiitos ihan kaikille, jotka ovat olleet mukana viemässä Etelä-Helsingin ylpeyttä eteenpäin. Tämä oli kaikkien PPJ:ssä juniorityötä tekevien voitto!”

Jesse Laajaranta

Yhteistyökumppanit