PPJ Sivurajaheitto

Sivurajaheitto-kolumni: 7 hyvää syytä jatkaa PPJ:ssä pelaamista!

Sivurajaheitto-kolumni: 7 hyvää syytä jatkaa PPJ:ssä pelaamista!

1. PPJ on jäsenmääriä katsottuna kasvanut jo useamman vuoden ajan. Määrällinen kasvu on mahdollistanut ja tulee jatkossakin mahdollistamaan monenlaiset tavat harrastaa jalkapalloa. PPJ liikuttaa lähivuosina jopa 2000 pelaajaa melkeinpä vauvasta vaariin ja muoriin.

2. Seura mahdollistaa ehjän ja sosiaalisesti turvallisen polun pelata kaikki juniori-iät. PPJ:n A-juniorit käynnistivät toimintansa 2019 tammikuussa. Pelaajamäärä kasvaa vuodeksi 2020 vähintään neljäänkymmeneen A-juniori-ikäiseen pelaajaan.

3. PPJ:ssä välitetään pelaajista ja valmentajista. Olen kuullut mielettömän paljon hyvää hallituksen toiminnasta ja työntekijöiden kohtelusta. Valmentajat ovat yhteistyökykyisiä seurassa ja pelaajille halutaan parasta.

4. Kaikille on selvää, että PPJ:ssä on paljon asioita, joita pitää kehittää. On kuitenkin hyvä muistaa, että kasvun tuomat ongelmat ovat positiivisia haasteita. Toiseksi, jos tarkastelemme seuran kehityskaarta pidemmällä aikajanalla, voimme olla erittäin tyytyväisiä kaikkiin tahoihin, jotka ovat olleet mukana kehittämässä toimintaa.

5. PPJ on uniikki yhteisö, uniikissa ympäristössä. Seura vastaa nyky-yhteiskunnan tyypillisiin kaupunkilaisiin haasteisiin. Lasten ja nuorten vähentynyt liikunta heijastuu mielenterveysongelmiin ja muihin sairauksiin. Olemme mukana tekemässä hyvää, jonka vaikutukset ylettyvät elämänkokoisiin asioihin. Etelä-Helsingissä asuminen on mahdollisuuksia täynnä oleva haaste.

6. Kilpailullisella mittapuulla seuran kehittyminen on myös kiistatonta. Seura tarjoaa väylän myös jalkapalloammattilaisuudesta haaveileville, unohtamatta korostaa opintojen tärkeyttä ja muita tärkeitä asioita elämässä.

7. PPJ:ssä olet osana kasvutarinaa, jossa jokainen yksilö on yhtä tärkeä sankari osana tarinaa. Seuran olosuhteet muuttuvat merkittävästi parempaan suuntaan, kun massiivinen hallihanke saadaan valmiiksi noin reilun vuoden kuluttua. Jätkäsaaren liikuntapuisto on seuran suurin rakennushanke ikinä.

Kiitos, että olet mukana tässä kasvavassa yhteisössä! Mukana olemalla olet myös mukana tekemässä yhteistä historiaamme.

Jesse Laajaranta, PPJ-valmentaja vuodesta 2015

Sivurajaheitto-kolumni: Tasoryhmät – uhka vai mahdollisuus?

Sivurajaheitto-kolumni: Tasoryhmät – uhka vai mahdollisuus?

Lasten ja nuorten liikuntamaailmassa keskustelu on viime aikoina jakanut ihmisiä kahteen leiriin tasoryhmien osalta. Osa vannoo tasoryhmien nimiin ja osa on niitä ehdottomasti vastaan. Joukko on myös ihmisiä, jotka löytävät oikean vaiheen lapsuudesta muodostaa tasoryhmiä. Itse en ole allekirjoittamassa yhtäkään mallia absoluuttisesti parhaana. Olisi itsekästä väittää, että minulla olisi tieto mikä malleista toimii parhaiten.

Asia ei ole mustavalkoinen, mutta tätäkin asiaa voi lähestyä arvojen kautta. Meitä kaikkia varmaan yhdistää eri malleissa, että jokainen haluaa kehittää pelaajia teknisesti, taktisesti, fyysisesti, sosiaalisesti ja psyykkisesti. Toivon ainakin näiden olevan kaiken toiminnan lähtökohta. Tuskin kukaan haluaa mitään muuta. Olen kuullut, että jotkut valmentajat eivät halua olla sitä tai tätä vaan he haluavat vaan valmentaa. “En halua olla isä, äiti, veli, kaveri, opettaja, presidentti tai lemmikkihamsteri. Haluan olla valmentaja.” Jättää melkoisen paljon kysymysmerkkejä, että mitä se valmentaminen sitten tarkoittaa. Valmentaja toimii kasvattajana ja siinä on samoja merkkejä kuin vanhemmuudessa. Valmentaja toimii tukena tappion koittaessa ja siinä on samoja merkkejä kuin kaveruudessa. Valmentaja toimii tiedon levittäjänä ja siinä on samoja merkkejä kuin opettajajuudessa. Valmentaja toimii johtajana ja siinä on samoja merkkejä kuin presidenttiydessä. Valmentaja toimii viihdyttäjänä ja siinä on samoja merkkejä kuin lemmikkihamsterissa. Ja valittiin me malli mikä tahansa, edellä mainitut asiat pätevät halusi valmentaja sitä tai ei.

Väite: “Tasoryhmät aiheuttavat mielipahaa”

Olen ollut monesti tilanteissa, jossa pelaajalle on tullut jalkapallon parissa mielipahaa. Siltä ei voi välttyä. Se tulee meille kaikille eteen jossain vaiheessa. Valmentajan tehtävä on käsitellä asia, joka aiheuttaa mielipahaa. Autetaan pelaajia ymmärtämään mistä on kysymys. Tasaisetkin ryhmät aiheuttavat mielipahaa. On hyvä kysyä itseltämme haluammeko opettaa pelaajia käsittelemään mielipaha vai pyrkiä kitkemään välttämätöntä pois? Tai vielä parempi kysymys on: aiheutuuko mielipaha siitä mitä tehtiin vai siitä miten se tehtiin? En ota tässä kantaa mikä malleista siltikään olisi absoluuttisesti paras.

Olen vahvasti sitä mieltä, että jokaisella on oikeus nauttia jalkapallon pelaamisesta. Se on mahdollista valittiin malli, toinen tai kolmas. Olennaisempaa on MITEN me toimitaan valitun mallin sisällä. Kannatan avoimuutta, iloisuutta ja tavoitteellisuutta. Yksikään arvoista ei sulje toinen toisiaan pois.

Keskusteluun saadaan syvyyttä, jos pohditaan esimerkiksi vanhempien roolia mielipahan tai sen vastakohdan synnyssä. Olen nähnyt miten ekana tulee pelaajan harrastuksesta paha mieli vanhemmalle ja sitten se on kohta pelaajalla. Koulussa osataan myös pönkittää omaa statustaan toisiin vertailemalla ja se on omiaan aiheuttamaan huonoja tuntemuksia. Se miten pärjää jalkapallossa ei määritä yhdenkään ihmisen identiteettiä. Ei tänään. Ei huomenna. Ei ikinä.

Olen valinnut käyttää vanhempien junnujen kanssa tasoryhmiä. Se toimii hyvin, mutta ei täydellisesti. Keskityn mallin sisällä toimimiseen. Siinä riittää pohdittavaa vielä enemmän kuin mallien välisessä vertailussa. Teimme asiat niin päin tai näin, aina se on jonkun mielestä väärinpäin. Ajan polkupyörällä, koska sillä pääsee eteenpäin. Korjaan siitä vikoja, jonka hinta on halvempi kuin uuden pyörän ostaminen olisi.

Sivurajaheitto-kolumni on PPJ:n monitoimivalmentaja Jesse Laajarannan kuukausittain ilmestyvä puheenvuoro futisharrastukseen liittyvistä aiheista.

Sivurajaheitto-kolumni: Rakkauskirje rahastonhoitajille

Sivurajaheitto-kolumni: Rakkauskirje rahastonhoitajille

PPJ-valmentaja Jesse Laajarannan Sivurajaheitto-kolumnissa aiheena tällä kertaa joukkueiden hiljaiset tukipilarit eli rahastonhoitajat:

RAKKAUSKIRJE (PPJ:N) RAHASTONHOITAJILLE

Lapsi saapuu treeneistä kotiin. Harjoitukset ovat menneet hyvin ja tyytyväisyys paistaa pelaajan silmissä. Edellinen peli ei mennyt nappiin ja kotona vanhemmat ovat rohkaisseet pelaajaa jatkamaan harjoittelua. Onnistuminen tulee kyllä, kun jaksaa tehdä töitä sen eteen. Vanhemman ehkä se paras ja mukavin osuus suoritettu.

Seuraava peli on Tikkurilassa arkena aikaisin illalla. Vanhemmat lähtevät töistä aiemmin ja kyyti järjestyy. Julkisten käyttö on suotavaa ja normaalia, mutta tällä kertaa joustoa riittää. Sitä paitsi pelikin lähtee mielenkiintoisista asetelmista ja kentänlaitakeskustelut kiinnostelevat.

Nimenhuudossa on viesti rahastonhoitajalta. Kotona pyyhkäistään hikikarpaloita otsalta. Joukkueen kuukausimaksut ovat erääntyneet. Kauden alussa tehdään budjettilaskelmat. Rahalla katetaan muun muassa kenttäkulut ja valmennus. Jos ei maksut pyöri, pysähtyy joukkueen laadukas arki.

Joukkueen toiminnan eheys rakentuu kokonaisuudesta. Siihen kuuluvat pelaajien lisäksi muun muassa seuran työntekijät, valmentajat, joukkueenjohtajat, huoltajat, varustevastaavat ja rahastonhoitajat. Valmentajat niittävät mainetta kentällä ja pukuhuoneissa. Aina äänessä. Aina näkyvillä. Joukkueenjohtajat informoivat tärkeistä asioista ja kaikille pelaajillekin lienee selvää kuka se joukkueenjohtaja oikein on. Rahastonhoitajat ovat merkittävässä roolissa, että koko toiminta harrastuksen parissa olisi edes mahdollista. Heidät ”valitaan” tehtävään vanhempainillassa.

Olen ollut todistamassa muutamia joukkueen vanhempainiltoja. Jossain vaiheessa iltaa päästään kohtaan, jossa setvitään joukkueen taustoja. Valmennuskuviot ovat jo selvät ja innokkain joukkueenjohtajakin selviää pian. Sitten puheenjohtaja lyö ilmoille hiljaisuuteen saattelevan kyssärin: ”Kuka haluaisi lähteä rahastonhoitajaksi tulevalle kaudelle?”. Katseet kääntyvät seiniin, lattianrajoihin ja rannekelloihin. Minuutti tai kaksi täysi hiljaisuus ja joku rohkenee avaamaan suunsa. ”Onko se iso homma? Mitä tehtävään kuuluu?” Lohdullisen kuuloiset tehtävälistat avataan lyhyesti. Puolikas käsi nousee ja nuija kolahtaa. Vuoden ensimmäiset kiitokset (monesti viimeisetkin) kajahtavat ilmoille.

Rahurit tekevät pyyteetöntä ja arvokasta työtä joukkueelle. He istuvat joukkueen puolesta koneen ääressä joskus yön pikkutunneille asti. Ei ole oikeasti kivaa lähetellä karhukirjeitä ja muita maksumuistuksia viikosta toiseen. Ensi kerralla kun näet oman jengisi rahastonhoitajan, muista tervehtiä häntä. Muista ihan oikeasti kiittääkin välillä. Se on pieni ele sinulta suurta vapaaehtoistyötä kohtaan. Arvostetaan rahastonhoitajia ja näytetään se niille!

PPJ-valmentaja Jesse Laajarannan uusi aluevaltaus: Sivurajaheitto – futiskolumni

PPJ-valmentaja Jesse Laajarannan uusi aluevaltaus: Sivurajaheitto – futiskolumni

Monessa ”PPJ-liemessä”  keitetty valmentaja Jesse Laajaranta julkaisi ensimmäisen Sivurajaheitto-kirjoituksensa kun hänen valmentamansa A-junnut tekivät kesäkuussa historiallisen sarjanousun valtakunnalliseen Ykköseen. Jesse on lupautunut kirjoittamaan futisaiheisia kolumneja kerran kuussa, ja ne julkaistaan seuran viestintäkanavissa. Hienoa saada erilaista näkemystä seuraviestintään mukaan! Tässä ensimmäinen Sivurajaheitto-kirjoitus:

”PPJ:n A-juniorit pelasivat eilen kevään sarjan viimeisen ottelun EPS:ää vastaan. Voitto tuli loppulukemin 2-1. Peli ratkaisi nousun valtakunnalliseen Ykköseen. Voin kertoa, että kopissa ollut tunnelma sai valmentajan tuntemaan kylmiä väreitä.

PPJ teki seurahistoriaa, sillä A-junnut eivät ole koskaan pelanneet valtakunnallisia sarjoja sen historiassa. Olen ollut mukana PPJ:n toiminnassa nyt 2015 elokuusta lähtien. Olen kuullut neljän vuoden aikana paljon erilaista kritiikkiä seuraa kohtaan. Olen itse osallistunut kritiikkiin ja olen tyytyväinen, että kritiikkiä tulee. Sen täytyy tapahtua vain rakentavassa hengessä. Samalla olen täysin vakuuttunut siitä että tämä seura menee eteenpäin.

A-junioreiden voitto ei ole pelkästään voitto vuonna 2019. Se on voitto vuonna 2010. Se on voitto vuonna 2011 ja niin edelleen. Nämä samat pelaajat ovat olleet joskus juuri niitä pieniä PPJ:n staroja kesän fudiskouluissa ja eerikkilän kesäleireillä. He ovat kulkeneet pitkän matkan, jonka varrella on varmasti ikimuistoisia kokemuksia, joista eilinen jäänee yhdeksi. Heille on tarjottu seuratoimintaa, joka on kantanut heidät jatkamaan rakasta harrastusta rakkaiden kavereiden kanssa aina täysikään asti. PPJ on mahdollistanut pelaajille tämän polun. A-junioreiden toiminnan käynnistäminen tämän vuoden tammikuussa on yksi sulka hattuun koko seuralle. Toinen sulka tuli nyt noususta.

Kiitos ihan kaikille, jotka ovat olleet mukana viemässä Etelä-Helsingin ylpeyttä eteenpäin. Tämä oli kaikkien PPJ:ssä juniorityötä tekevien voitto!”

Jesse Laajaranta

Yhteistyökumppanit