PPJ Sivurajaheitto

SIVURAJAHEITTO: EPPAA!

SIVURAJAHEITTO: EPPAA!

Sisarukset Ville ja Liisa saavat karkkipussista yhtä monta karkkia. Käy ilmi, että Ville ei tykkää näistä marsipaanikarkeista ja heittää ne roskiin. Järkevintä olisi ollut jakaa karkit Liisalle. Se ei olisi varmasti ollut kummaltakaan mitään pois. Päinvastoin. 

Aloitan niillä pointeilla, jotka ovat mielestäni tämän kirjoitukset tärkeimmät: kilpapuoleen panostaminen ei ole harrastepuolelta automaattisesti mitään pois. Nuorempiin ikäluokkiin panostaminen ei ole automaattisesti vanhemmilta mitään pois. Tyttöfudikseen panostaminen ei ole automaattisesti poikapuolelta mitään pois. 

Voiko olla? Voi.  

Kannattaako olla? Ei. 

Ei, jos seura on PPJ:n kokoinen.  

Seuran resurssien ajattelu yhtenä korina, josta jaetaan joululahjamaisesti asioita joukkueille on äärettömän kapeakatseinen tapa mieltää seuran resurssien kohdentamista. Tyypillisesti se mitä tarvitaan joukkueessa tai ryhmässä X ei ole se mitä tarvittaisiin eri profiilin ryhmässä Y.  

Olen todistanut läheltä A- ja B-juniorijoukkueiden kasvua. Laitoimme pari vuotta sitten pelimerkkejä kilpapuoleen. Tarkoittiko pelimerkkien kohdentaminen harrastepuolen hylkäämistä ojaan? No ei tarkoittanut. Menettikö harrastepuoli näkyvyyttä? No ei tainnut menettää. Monin tavoin harrastepuoli hyötyi kilpapuolen menestyksestä. Toki se on ollut eräänlainen arvovalinta ja valinta muutoinkin. Edelleen; olisi sen saanut olemaan toisinkin päin, mutta aika vaivattomilla suunnitelmilla saatiin pelimerkkien kohdentamisesta kilpapuoleen kaikinpuolinen hyöty.  

Ymmärrän, että reiluuden periaate on tärkeä asia kaikille meille. Ymmärrän, että urheiluseuroissa tämä asetetaan tarkastelun alle usein. Tätä reiluuden periaatetta noudattaen seurassa paiskitaan jatkossakin töitä hartiavoimin.  

Olemme vahvoilla, jos vaan osaamme tehdä yhteistyötä ja viemme asioita eteenpäin jatkossakin yhdessä. Ja painopisteitä siirreltäessä teemme valintoja, jotka hyödyttävät tai eivät ainakaan samalla heikennä muita toimintoja. Ei se oikea jalka sillä heikkene, että käy treenaamassa vähän vasuria.  

SIVURAJAHEITTO: Pallopojatjatytöt Juniorit

PPJ tyttöleiri, PPJ Girls Cup, PPJ Mutsit, YJ, Mellis, John, Paula, Ellen ja niin edelleen. PPJ:ssä on saanut vuosien varrella seurata monia valmentajia ja toimijoita, jotka ovat olleet kehittämässä seuran yhtä erittäin tärkeää puolta. Osa on lähtenyt, osa jäänyt ja osa tullut mukaan.

Se tosiasia, että PPJ järjestää yhden Suomen suurimmista tyttöfudisturnauksista joka vuoden elo-syyskuun vaihteessa on asia, josta meidän kaikkien seurassa toimivien tulisi olla ylpeitä. 28.8.-29.8. leukaa voi nostaa taas seurassa sentin pari pystympään. Silloin on Girls Cup 2021. 

PPJ-tyttöjen seuraleiri on vastaavasti Pajulahdessa 6.-7.6. Seuraleirit on oiva mahdollisuus yhdistää ikäluokkien välillä vallitsevaa henkeä. Ikäluokkien välinen henki on merkittävässä roolissa B-junioreita perustettaessa. 

Tälle kaudelle PPJ onkin perustanut tyttöpuolen B-juniorit. Pilottivuosi vaatii tekijöitä ja pelaajilta sitoutuneisuutta. Joukkuehenki ja ryhmän yhtenäisyys mitataan oikein kunnolla. Seurassa tarvitaan varmasti ihan oikeita askelmerkkejä ja toimenpidesuunnitelmia, jotta jatkossa saadaan myös kehitettyä tyttöjen jalkapalloa mahdollisimman laajalle skaalalle. 

Reilu vuosi sitten oltiin oman joukkueeni kanssa UEFA A -malliryhmäleirillä B-junnujen kanssa. Siellä minulla oli aikaa jutella koutsien kanssa. Muistan erään keskustelun pääkouluttaja korkealle arvostamani Toni Korkeakunnaksen kanssa. Hämmästelin ääneen hänelle seuraavaa: ”Millähän tavalla kilpailulliseen puoleen panostaminen on pois esimerkiksi harrastepuolelta?” Olen ihmetellyt tiettyjä vastakkainasetteluita seuroissa. Aina pitäisi olla valitsemassa. Metodi 1 tai metodi 2.  Kilpafudis tai harrastefudis. Tanoke, coerver, ekkono, vanha liitto tai uusi liitto. Pitkät syötöt tai lyhyet. Aloittavat ikäluokat tai A-junnut tai ehkä sittenkin aikuiset. Pojat tai tytöt.

Olennaista on tehdä valintoja asioiden väliltä. Olennaista on myös olla tekemättä valintoja asioiden väliltä. Erityisesti, jos on mahdollista tai jopa todennäköistä, että laaja-alaiset erikasvoiset toiminnot saadaan tukemaan toinen toisiaan. Se on tavoitteellista. Se on se mihin isojen seurojen tulisi pyrkiä. Kilpailullisuuteen panostaminen ei ole pois harrastepuolelta. Aloittaviin ikäluokkiin panostaminen ei ole pois PPJ:n miesten tai naisten edustusjoukkueelta. Pitkän syötön antaminen ei tarkoita, etteikö seuraavalla kerralla voisi laittaa lyhyttä. Ei vaan ole, eikä tarkoita. Piste. 

Palloliitto haluaa kasvattaa 2027 vuoteen mennessä jalkapallosta harrastetuimman lajin tytöille. Liitto tarvitsee ennen kaikkea seuroja siihen. Helmarit selvitti tiensä EM-kisoihin. Miten upea mahdollisuus seuroilla käyttää buumi hyväksi. 

PPJ:n tyttöfudiksen parissa aikaisemmin työskennelleet ja tällä hetkellä työskentelevät ansaitsevat ison, ison kiitoksen. Voimia arkeen ja muistakaa, että teette arvokasta työtä!

Jesse

SIVURAJAHEITTO: Ei kiusaamiselle, ei rasismille!

SIVURAJAHEITTO: Ei kiusaamiselle, ei rasismille!

Urheiluseurat ovat arvojen lippulaivoja. Se on väistämätön tosiasia, josta seurat joutuvat kantamaan vastuun. PPJ:ssä niiden vahvuus määrittää pitkälle seuran yhteisöllisyyden ja imagon. PPJ on tiellä, jossa on jätetty tilaa monenlaiselle pelaamisen ja valmentamisen filosofialle, mutta jos jonkun asian pitää meitä kaikkia toimijoita yhdistää, se on arvot, joita vaalimme jokapäiväisessä tekemisessä. PPJ:n tekemä arvomaailmaan liittyvä työ venyy kentän rajojen sisältä ulkopuolelle esimerkiksi koulumaailmaan.


Joukkueessa on sisäinen kilpailutilanne ja asemasota käynnissä lähes väistämättä. Aina pitää olla parempi ja parempi. Ei saa luovuttaa, ei saa näyttää heikolta muiden vertaisten edessä. Tämä ei ole pelkästään lapsuus- tai nuorisovaiheessa kulkevien ihmisten haaste, vaan yhtä lailla aikuisten. Jos taidollinen tai osaamiseen liittyvä epävarmuus iskee ryhmässä, riski kiusaamiseen ja toisten alentamiseen ryhmässä saattaa kasvaa. Toisten suorituksille ilkeämielinen naljailu ja epämääräinen läpänheitto ovat yksi kiusaamisen muodoista. Välillä voi olla haastavaa tunnistaa kiusaamisen ja läpänheiton välistä veteen piirrettyä viivaa. Kaikkea kommentointia on turhaa laittaa kiusaamisen piikkiin, mutta asia vaatii valmentajilta ja aikuisilta pedagogista herkkyyttä.


Sen kohtalaisen helposti arjessa nähtävän kiusaamisen estämisen lisäksi on oltava tarkkoina eräänlaisessa piilokiusaamisessa. Joukkuekavereiden sabotointi epäedullisella tavalla on pyrittävä kitkemään. Hiljaa ja salaisesti tehtävä toisten ryhmänjäsenten sabotointi on kiusaamista, jota on välillä vaikea huomata. Kun valmentaja tai aikuinen poistuu pelaajien keskuudesta, on maaperä kiusaamiselle valmis. Aikuisilla on vastuu rakentaa joukkueeseen esimerkillistä kulttuuria kiusaamisen ennaltaehkäisyn varalle. Aikuisilla on vastuu esimerkilliseen vuorovaikutukseen. Kynnys, että kiusattu kasuaalisti kertoisi hänen haasteistaan saattaa olla ylitsepääsemättömän korkea, jos kertomisen hyödyllisyyttä on vaikea tunnistaa. Kiusaajat voivat näyttäytyä kiusatun silmissä täysin ylivoimaiselta, eikä aikuiselle kertominen välttämättä tunnu auttavan ja siksi se jää tekemättä. Voi olla, että pelaajat taistelevat valmentajan suosiosta ja siksi lähtevät ratkaisemaan asiaa tavalla, jonka luulevat toimivan parhaiten. Ei anneta kiusaamisen olla siihen keino.


Jalkapallon täytyy olla yhdistämässä, ei hajottamassa. PPJ:n toiminnassa ei ketään joudu syrjityksi ihonvärin, uskonnon tai esimerkiksi ulkonäön perusteella. Se on asia, josta meidän tulee pitää yhdessä huolta. Se on huomattavasti merkityksellisempää, kuin yksnolla voitto Klubia tai Honkaa vastaan. Arvot yhdistävät meitä. Arvot ja se miten pyritään tavoitteisiin on asia, joka saa meidät kiintymään tai jopa rakastumaan seuraan. Vaikka kuinka erilaisia olemmekin, vaikka olisimme eri mieltä asioista, voimme jakaa yhteiset tärkeimmät arvot.

Jesse Laajaranta, PPJ Nuorisopäällikkö

MILLOIN ALETAAN PELAAMAAN TULOKSESTA?

MILLOIN ALETAAN PELAAMAAN TULOKSESTA?

PPJ:n Nuorisopäällikkö Jesse Laajarannan Sivurajaheitossa on tällä kertaa aiheena kilpailullisuus ja voittaminen:

Juniorijalkapalloilussa on jo kauan käyty keskusteluja ja osin kiivassanaisiakin väittelyitä missä vaiheessa täytyisi alkaa painottamaan tuloksesta pelaamista. Erilaisia näkemyksiä kumpuaa edelleen. Jotkut tykkäävät erotella asian kilpa- ja harrastepuoleen, osa tiettyyn ikävaiheeseen. Molemmissa elää jollain tavalla omituinen mielikuva siitä, että kuin nappia painamalla pelaajat pomppaisivat yhdestä ajatusmallista toiseen.


Kilpailu jalkapallosta ei katoa mihinkään. Se on läsnä otteluissa, harjoituksissa ja pihapeleissä. Valmentajien tulisi keskittyä ikävaiheesta tai tasoryhmästä riippumatta aina pelaajan kehittämiseen. Kyse ei tarvitse olla
kompromisseista voittamisen ja pelaajakehityksen välillä. Olkoon tyypillisin esimerkki pitkän pallon pelaaminen ja lyhytsyöttely. Pitkät syötöt mielletään tyypillisesti pelaajakehityksen vastaisena toimintana, kun taas lyhytsyöttelyä puolustellaan sillä, että ”nyt tässä keskitytään pelaajien kehittämiseen”. Erityisesti tämä muistetaan mainita, kun vastustaja on ”roiskinut palloa” ja voittanut pelin kuusi-nolla. Pelaajakehityksessä kannattaisi sen sijaan kyseisessä esimerkissä opetella puolustamaan selustaa tai pidempiä palloja. Se on linjassa kehityskohteen ja voittamisen kanssa. Jos omille pelaajille ei pidempää syöttöä halua opettaa, se taas on ideologinen valinta, josta valmentajan tulee kantaa ihan itse vastuu.

Karkeasti voisin todeta, että mielestäni 10-vuotiaissa tuloksesta puhutaan liian vähän ja 15-vuotiaissa liian paljon. Tämä on mahdollinen seuraus keskustelusta, jossa on tiukasti otettu kantaa tuloksen merkityksestä
lapsi- ja nuorisourheilun välillä. Häviämiseen suhtautumisen voi varmasti ottaa esille, vaikka juurikin 10-vuotiaiden joukkueessa. Se on jo tuloksesta puhumista.

Tulos saa herkästi liian suuret tai pienet mittasuhteet. Kun tuloksesta puhutaan, puhutaan lajin perusluonteesta. Sen välttämättömästä ominaisuudesta. Se on yhtä välttämätön kuin pyöreä peliväline. Lajin merkitystä ei tulisi rakentaa voittamisen varaan. Sen sijaan yhteisöllisyyden kokeminen, lajin kokeminen merkitykselliseksi ja kaikkensa antaminen voitosta riippumatta ovat kovin paljon kantavampia voimia.

Voittaminen on yksi palkinnoista muiden joukossa. Sen merkityksellisyys asetetaan ikäluokka, joukkue, ryhmä ja pelaaja kerrallaan. Samassa sarjassa ja ikäluokassa saattaa hyvinkin pelata kaksi joukkuetta, jossa toisessa hehkutetaan voittamista ja toisessa maltillista pelaajakehitystä. Kumpi vaan näistä kahdesta saattaa pärjätä sarjassa paremmin. Ja juuri tämän takia keskustelun punainen lanka tuntuu karkaavan käsistä.


On totta, että jossain on kilpailua enemmän ja toisaalla vähemmän. Mitä enemmän asialle annetaan aikaa ja siihen panostetaan, sitä enemmän on kilpailua. Mutta tämäkään ei tarkoita, että kilpailua tulisi korostaa
enemmän. Se on jo luontaisesti mukana enemmän. Jotkut nauttivat kilpailusta enemmän kuin toiset. Kaikille löytyy jalkapallosta sopiva ympäristö jos laji itsessään viehättää. Ihan varmasti löytyy. Voittamisen
mieltäminen tavoitteeksi on sudenkuoppa, johon astumme turhaan. Voittaminen on palkinto jostakin ja äärimmäisen epämääräinen ja askelmerkitön tavoitteena.

PPJ:SSÄ ALKAA UUSI AIKAKAUSI – TIENRAIVAUS JATKUU!

PPJ:SSÄ ALKAA UUSI AIKAKAUSI – TIENRAIVAUS JATKUU!

Nuorisopäällikkö Jesse Laajarannan Sivurajaheitto-kolumni ilmestyy jälleen:

PPJ on ehkä Suomen trendikkäin seura tällä hetkellä. Pelkällä tuurilla sitä ei ole saavutettu, vaan siihen on  tarvittu lukuisia onnistumisia. Urheiluseurat ovat syvimmältä luonteeltaan arvojen mainostauluja. Jos  allekirjoittaa PPJ:ssä esillä olevat arvot, tuntee olevansa kotonaan.  

PPJ ei ole aloittamassa panostamista kilpapuoleen, se on aloitettu jo. Mitään mikä on jo aloitettu, ei voi  aloittaa. Tässä vaiheessa kyse on sen panostamiseen jatkamisesta. Seuran pitkään vireillä ollut vahvuus eli  aloittavat ikäluokat on hyvässä kunnossa ja voisikin sanoa, että entistä paremmassa. Harraste- ja  haastepuolen toiminnoista pidetään hyvää huolta. Mikään ei tässä suhteessa ole muuttumassa mihinkään.  Omilla vahvuuksillaan kannattaa pelata kentällä ja kentän ulkopuolella. Kehitettäviä asioita kannattaa  kehittää kentällä ja kentän ulkopuolella. 

PPJ:n poikapuolella on valmis pohja nykyisin jo A-junioreihin asti. Nykyinen B-junioritoiminta käynnistettiin  seurassa 2016 lokakuussa ja A-junioritoiminta 2019 tammikuussa. Molempien joukkueiden perustamisen  taustalla on 2001-syntyneiden ikäluokka. Heidän PPJ taipaleensa käynnistyi yli kymmenen vuotta sitten.  Heille on seurasta jo kerran näytetty ovea, kun toimintaa ei ollut näköpiirissä, mutta edelleen voit löytää  nuo samat hessut PPJ:n kentiltä harjoittelemassa. Moni A-junioreista työskentelee PPJ:n pienempien  apuvalmentajina. Tämä jos joku on seurakulttuuria ja yhteisöllisyyttä tuovia asioita. Poikapuolella ovea ei  tarvitse näyttää enää kenellekään. 2001-syntyneiden tie oli kaikkea muuta kuin helppo. Se on vaatinut  pelaajilta itseltään sinnikkyyttä.  

PPJ aloittaa vahvemman panostamisen tyttöpuoleen. Kenenkään on turhaa odottaa, että sormia  napsauttamalla kaikki olisi toisin. Meillä on loistavia valmentajia huolehtimasta PPJ:n tyttöpuolen  kehittämisestä, mutta tämäkään tie ei ole helppo. On kuitenkin täysin perusteltua luottaa, että asiat  edistyvät harkituin askelin oikeaan suuntaan. 

Junioripolun tarjoaminen 20-vuotiaaksi asti on kaikkien PPJ:n pelaajien etu. Se mahdollistaa polun  jatkumisen tuttujen kavereiden ja tutun ympäristön parissa. Seuran lippulaivana parhaassa tapauksessa on  aikuisten edustusjoukkueet. PPJ:n laadun varmistaminen on tapahtunut pienemmästä vanhempaan.  Loogista olisi siirtää painopistettä suurimpien kehityskohteiden mukaan.  

Haluan kuitenkin vielä muistuttaa yhdestä tärkeimmästä. Kehittämiseen ei kukaan kaipaa kitinää, vaan  konkreettisia ratkaisuehdotuksia ja yhteistyökykyä. Jätkäsaaren uusi hallihanke on kaikille pelkkää plussaa.  Henkilökohtaisesti koen olevani etuoikeutettu, että saan olla mukana uuden aikakauden alkaessa.  Toivottavasti muutkin kokevat samoin. 

-Jesse

Jessen Sivurajaheitto: PPJ ON NOSTANUT PROFIILIAAN SUOMALAISESSA JALKAPALLOKARTASTOSSA

Kritisointi on helppoa, kun toimintaa pääsee tarpeeksi ulkopuolelta katsomaan. Sen lisäksi kritisoitavaa riittää aina. Kehuja urheilussa jaetaan, mutta niukemmin. PPJ on yksi parhaiten kasvaneita urheiluseuroja Suomessa ja meidän yhteisen seuran toiminnassa on paljon enemmän hyvää kuin huonoa. Kentänlaidoilla ja vähän etäämmälläkin keskusteluissa käy ilmi, että PPJ:n tunnettavuus perustuu jatkuvasti monipuolisemmin eri asioihin. Olemme sillä tiellä, vaikka kriittisimmät eivät sitä näkisikään.

Lähdetään liikkeelle perusasioista, jotka todella seurassamme ovat kunnossa. PPJ:n aloittaville ikäluokille tarjotaan huippuosaamista, josta PPJ tiedetään kautta jalkapallomaan. Seuran pitkäaikainen valmennuspäällikkö Axel Orrström johtaa Lauttasaaren aloittavia ikäluokkia jalkapallotaipaleelle. Kaiken kokenut Jussi Korpinen taiteilee Eiran puolella ja Malmin lahja maailmalle Topi Pietilä johtaa omaa orkesteriaan Jätkäsaaressa. Näin kokeneita ja taitavia valmentajia et ihan jokaisesta suomalaisesta jalkapalloseurasta löydä aloittavissa ikäluokissa.

Seuran toiminta on parantunut molemmista päistä ja siitä välistä huimaa tahtia. Meille on tullut koulutettuja valmentajia Vierumäeltä ja muista urheiluun sekä liikuntaan liittyvistä opinahjoista. Laadukas rekrytointi on ollut jo pitkään PPJ:n toiminnan kulmakivenä ja sen arvoa ei tule edes vitsikirjassa verrata metodeihin.

Itse läheltä nähneenä seuran vanhemman (11vs11) pään toimintaa, en voi olla muuta kuin tyytyväinen kehitykseen. Nykyiset B-juniorit perustettiin seuraan 2016-17 kaudelle ja tulokset ovat systemaattisesti parantuneet. Kilpailullisesti, määrällisesti ja laadullisesti. Kaikki on mitattu. A-juniorit perustettiin viime vuonna ja sama laulu. PPJ:n miesten edustusjoukkue nousee kauden päätteeksi Kolmoseen.

Tämä seura pitää huolen vauvoista ja vanhuksista. Kritisointi ei lopu, vaan se todennäköisesti kiihtyy. Se on menestymisen hinta. Samaan aikaan pelaajilla on parempi olla ja yhteisö kukoistaa. Yksikään strategia tai suunnitelma ei kestä muuttumattomana pitkään päivänvaloa. Tämä on jatkuvaa kehittämistä ja parantamista. Meidän täytyy nähdä ne puutteet, joita korjata, mutta muistathan välillä kehua oikein kunnolla. Niin meidän huikeat kentällä työskentelevät valmentajatkin muistavat tehdä pelaajilleen.

Jesse Laajaranta
Nuorisopäällikkö PPJ 

KAIKKIA PELEJÄ EI VOITETA PELAAMALLA OMAA PELIÄ – NYT ON SELVITETTÄVÄ VASTUSTAJAN HEIKKOUDET JA VAHVUUDET

Näyttäisi siltä, että vastustajalla on riittävästi taitoa hyökätä keskeltä ja laidoilta. Oikean taktiikan valitseminen ei ole helppoa, kun vastapuolen pelaaminen on monimutkaista. Vastustaja vaikuttaisi olevan fyysinen. Lähikontaktin ottaminen näyttäisi kääntyvän pahasti meidän jengin tappioksi. Nyt pitää pystyä liikuttamaan palloa nopeasti! 

En ole ennen nähnyt noin aggressiivista pelityyliä. Välillä tekisi mieli jo luovuttaa, mutta analysoidaan nyt tarkemmin vastustaja ja taistellaan loppuun asti. Uskon, että nyt täytyy liikuttaa palloa nopeasti. Emme voi päästää noin fyysisesti vaarallista vastustajaa lähelle. Pallo tekee työn. Nopeat puolenvaihdot ja isketään tyhjiin tiloihin kentällä. Leijonaa juostaan pakoon, eikä aleta vetämään turpiin. 

Kansainväliset ottelut ovat lähes aina kovia. Lyhenne COVID-19 tarkoittaa koronavirusta. Se on Kiinasta. Perustettiin 2019. Epämukava, inhottava vastustaja. Ne pelaa kuulemma rumaa peliä. Niillä on joku ottelukiertue menossa joka kestää kuulemma kesään asti. 

Hyvä syöttöpeli ja yhteistyö näyttäisi toimivan. Tehdään sivurajoistakin tilanne ja otetaan niistä kaikki irti. Sateisella säällä sivurajat eivät lennä yhtä pitkälle, jos on märät kädet. Paremman lopputuloksen saa kuivaamalla kädet kunnolla. Hyvillä liikkeillä pääsemme nopeammin tekopaikoille. 

Puoliajalla käydään oma ja vastustajan pelaaminen läpi. Jätkät! Pysytään rauhallisina ja uskotaan yhteistyön voimaan. Ja hei, jos joku tekee virheen kentällä, niin kannustetaan, eikä aina sätitä toisia. Nyt ei saa luovuttaa, juokaa vettä ja palautukaa. Onhan kaikilla omat juomapullot? Tarviiko joku kylmää? Huoltaja täytti huoltolaukun pari viikkoa sitten. Nyt pitää pystyä havainnoimaan vastustajan liikkeitä ja vaihdetaan strategiaa tarvittaessa. Pidetään sopivat etäisyydet kentällä ja kehutaan. Eikä kätellä vastustajia tai tuomareita ennen kuin loppuvihellys on kuulunut. Pelin jälkeen voi jopa halailla omiaan. Kyllä me tästä selvitään! 

-04/2020 Jesse Laajaranta, PPJ:n nuorisopäällikkö

Jessen Sivurajaheitto: Hulluin käsitys tasoryhmistä

Tasoryhmien muodostamiseen kuuluu lähes aina samat kriteerit, jotka on syytä ilmoittaa selkeästi ja kuuluvasti joukkueen jäsenille. Yleisimmin kriteerit liittyvät taitotasoon ja pelaajan henkilökohtaiseen motivaatioon. Toivottavasti harvemmin vanhempien urheiluhistoriaan tai motiiveihin. Tulokset ovat osa urheilua nyt ja jatkossa. Ne ovat tehdyn työn yksi mittareista. Liiallinen tulosorientoituminen näyttäytyy mallina, jossa toiminnassa tähdätään lyhyisiin menestystarinoihin eikä pitkäjänteisyyteen pelaajakehityksessä. Jos ainoa asia, joka kiinnostaa tasoryhmissä on taitotaso, ja sisäinen motivaatio on lähinnä ”ihan kiva plussa”, ollaan sellaisessa toimintamallissa pielessä ja pahasti. Oikeasti. PAHASTI.

Yli- tai alimitoitettu taso pelaajalle ei ole kehityksen kannalta järkevä ratkaisu. Joukkueissa tiettävästi kuitenkin on tehtävä kompromisseja. On kuunneltava pelaajan omia näkemyksiä, koko joukkueen etua ja osata katsoa myös pidemmälle tulevaisuuteen. Tasoryhmien mielekäs puoli on se, että se tarjoaa seuran sisälle määrättyjä porkkanoita pelaajille. Tavoitteelliset pelaajat rakastavat tavoitteita. Autetaan heitä kehittymisessä tasoryhmästä riippumatta.

Muista, että tasoryhmät eivät ole mikään ihmisyyden mittari. Kyse on osaamisen erikoistumisesta urheilulajiin nimeltä jalkapallo. Ainahan puhutaan, että ”ylempi joukkue sitä ja alempi joukkue tätä”. Termeillä ylempi ja alempi viitataan sarja- ja/tai taitotasoihin, eikä mihinkään muuhun. Se millä tasolla pelaat, vaikka 12-vuotiaana jalkapalloa ei tee sinusta 32-vuotiaana automaattisesti diplomi-insinööriä tai toimitusjohtajaa. On omituista, että tämä pitää mainita vielä 2020-luvulla erikseen.

Kilparyhmä ei edes kiinnosta kaikkia pelaajia ja hyvä niin. Jotkut ovat oikeasti ihan tosi iloisia, siitä että saavat hieroa ja leipoa nahkakuulaa harrasteporukan mukana. Meidän tulisi tavoitella tasoryhmämallia, jossa houkuttelevuus profiloidaan tasaisen varmasti jokaiseen ryhmään. ”Kilpa” tai “Edustus” ei näyttäydy kaikille pelaajille paratiisina, vaan oikeastaan vältettävänä toimintaympäristönä, joka on vähän ällö. Ja hyvä niin. Lopetetaan höpönlöpöt, siitä että meidän pitää valita haluammeko tehdä seurassa kilpa- vai harrastetoimintaa, poika- vai tyttöfutistoimintaa tai 11vs11- vai 5vs5 -toimintaa. Ne eivät ole toisiaan poissulkevia linjanvetoja, vaan pikemminkin parhaimmillaan toinen toisiaan tukevia. Jalkapalloa voi harrastaa monella tavalla, ja tässä voimme olla PPJ:ssä esimerkillisiä toimijoita.

Jesse Laajaranta