PPJ-valmentaja Jesse Laajarannan uusi aluevaltaus: Sivurajaheitto – futiskolumni

Monessa “PPJ-liemessä”  keitetty valmentaja Jesse Laajaranta julkaisi ensimmäisen Sivurajaheitto-kirjoituksensa kun hänen valmentamansa A-junnut tekivät kesäkuussa historiallisen sarjanousun valtakunnalliseen Ykköseen. Jesse on lupautunut kirjoittamaan futisaiheisia kolumneja kerran kuussa, ja ne julkaistaan seuran viestintäkanavissa. Hienoa saada erilaista näkemystä seuraviestintään mukaan! Tässä ensimmäinen Sivurajaheitto-kirjoitus:

“PPJ:n A-juniorit pelasivat eilen kevään sarjan viimeisen ottelun EPS:ää vastaan. Voitto tuli loppulukemin 2-1. Peli ratkaisi nousun valtakunnalliseen Ykköseen. Voin kertoa, että kopissa ollut tunnelma sai valmentajan tuntemaan kylmiä väreitä.

PPJ teki seurahistoriaa, sillä A-junnut eivät ole koskaan pelanneet valtakunnallisia sarjoja sen historiassa. Olen ollut mukana PPJ:n toiminnassa nyt 2015 elokuusta lähtien. Olen kuullut neljän vuoden aikana paljon erilaista kritiikkiä seuraa kohtaan. Olen itse osallistunut kritiikkiin ja olen tyytyväinen, että kritiikkiä tulee. Sen täytyy tapahtua vain rakentavassa hengessä. Samalla olen täysin vakuuttunut siitä että tämä seura menee eteenpäin.

A-junioreiden voitto ei ole pelkästään voitto vuonna 2019. Se on voitto vuonna 2010. Se on voitto vuonna 2011 ja niin edelleen. Nämä samat pelaajat ovat olleet joskus juuri niitä pieniä PPJ:n staroja kesän fudiskouluissa ja eerikkilän kesäleireillä. He ovat kulkeneet pitkän matkan, jonka varrella on varmasti ikimuistoisia kokemuksia, joista eilinen jäänee yhdeksi. Heille on tarjottu seuratoimintaa, joka on kantanut heidät jatkamaan rakasta harrastusta rakkaiden kavereiden kanssa aina täysikään asti. PPJ on mahdollistanut pelaajille tämän polun. A-junioreiden toiminnan käynnistäminen tämän vuoden tammikuussa on yksi sulka hattuun koko seuralle. Toinen sulka tuli nyt noususta.

Kiitos ihan kaikille, jotka ovat olleet mukana viemässä Etelä-Helsingin ylpeyttä eteenpäin. Tämä oli kaikkien PPJ:ssä juniorityötä tekevien voitto!”

Jesse Laajaranta